Nuorena mentiin lujaa, mikään ei ollut kipeä eikä kolottanut. Vammat paranivat nopeasti.
Nyt olen 52-vuotias ja 35-v+. alkoi painojojoilu. Pituutta oli joskus 151 cm, mutta runsas kasaanmeno on alkanut. Luusto on kärsinyt ja perussairaus on harvinainen SLE:tä. Sisuskaluja myrkytetty ja sappirakko nykästy pois.

On fyysisiä "ominaisuuksia/vammoja", jotka eivät aina helpota olotilaa. Näiden fyysisten juttujen mukana tulee myös henkinen tasapaino, joka on välillä todella koetuksella ja masennus vie voiton. Joskus kipujen takia ei kykene liikkumaan tai ei jaksa välittää. Viimeisin paha olkapäävamma. Näistä huolimatta jaksan olla iloinen ja pirteä sekä porskutella eteenpäin.

Noin 10 vuotta sitten "käännyimme" karppaajiksi, joka osittain pitää vielä kutinsa. Perunaa meille ei kannata ostaa, ne alkaa itämään. Spagetti, makarooni ja riisi jää helposti vuodeksi kaappiin. Poikkeuksena nuudelit.

Nykyisin ruokalautasella on kasviksia ja broileria erilaisessa muodossa (naturel kaupasta ostettuna). Kalaa myös vaihdellen. Kyllä punainen lihakin on käytössä vaikka yritetään vähentää.

Mottoja:
Päivä kerrallaan, sillä paistaa aurinko siihen risukasaankin.
Positiivisuudella pääsee pitkälle.
Todetaan ongelma, ratkaistaan ja siirrytään eteenpäin.